Piispan viranhoitoa Facebookissa

Kuvat piispojen profiilikuvia facebookissa

Keskustelimme sähköisesti piispojen kanssa Facebookista. Julkiset sivut facebookissa piispoista ovat Matti Revolla, Björn Vikströmillä, Tapio Luomalla ja  Seppo Häkkisellä . Käy tykkäämässä!

Hengellistä tukea ja inspirointia

Björn Vikströmin Facebookiin sai mukaan Hengellinen elämä verkossa -hankkeen työntekijät, Tapio Luoma ja Matti Repo houkuteltiin mukaan tuomiokapitulissa ja Seppo Häkkisen fanisivun perusti alunperin opiskelija, mutta nyt se on virallisesti piispan hallussa. Seppo Häkkinen perustelee Facebook-läsnäoloaan, että piispan virka on julkinen ja viran olemukseen kuuluu tuoda esille mielipiteitä ja linjata asioita. Piispan on jatkuvasti etsittävä, mikä olisi oikea tapa olla yhteydessä ihmisiin ja tuoda esille ajatuksiaan. Tätä on myös seurakuntakierroksilla on toivottu. Piispan puheenvuorot saavat facebookin kautta enemmän näkyvyyttä kuin pelkillä kotisivuilla julkaisu.

Matti Repo kertoo jokaisen piispantarkastuksen tai kirkkoherran virkaanasettamisen tuovan lisää seuraajia sivuilleen. Parhaimmillaan kommentointi jatkaa netin välityksellä sitä hengellistä tukemista ja inspirointia, mitä piispallisella kaitsennalla tavoitellaan. Björn Vikström kertoo, että Facebookin välityksellä tulevat sellaisetkin ihmiset keskustelemaan, jotka eivät livekohtaamisissa ole päässeet juttusille.

Julkisilla sivuilla eniten kommentteja saadaan ajankohtaisista asioista sekä sellaisissa, joissa julkisen ja yksityisen raja hieman raottuu. Piispakin on ihminen!

Nopeaa reagointia

Seppo Häkkinen linjaa, että johtajilta vaaditaan nykyisin nopeaa reagoimista  Facebookista riippumatta. Välineenä Facebook antaa mahdollisuuden reagoida siten kuin haluaa. Yhä enemmän piispa haluaa olla reaktiivisuuden sijasta proaktiivinen, johon juuri tämä väline sopii erinomaisesti.

Haasteita

Tämän ajan henki on se, että pitää pystyä olemaan vuorovaikutuksessa kaikenlaisten ihmisten kanssa ilman, että piispa jättäytyisi elitistiseen yksinäisyyteensä. Tapio Luoma jatkaa pohdintaansa, että missä kulkee tämän kehityksen raja? Mitä piispuus lopulta on ja millaista piispuutta/johtajuutta kirkossa lopulta toivotaan? Facebook on paljastanut sen, että edes kirkkomme sisällä ei vaikuta olevan selvää, mikä merkitys piispan viralla on ja ylipäätään tarvitaanko sitä. Facebookin kautta myös seurakunnan työntekijöiden ilmaisun ja ajatuksien kirjavuus tulee näkyväksi.

Matti Repo näkee, että sosiaalinen media voi kuitenkin taivuttaa ihmistä myös epäsosiaaliseksi; se saa kärjistämään kantoja, ilmaisemaan itseään terävästi sekä myös lukemaan toisten teksteistä terävämpiä kulmia kuin niissä on. Viestintä typistetään lyhyiksi lauseiksi, joiden vaikutuksena ei ole niinkään informoiduksi tuleminen, tietojen syveneminen ja asioiden monien puolien valottuminen, vaan tunteiden herääminen jonkin asian puolesta tai sitä vastaan. Sosiaalisuus muuttuu laumanmuodostumiseksi; nopeasti asiassa kuin asiassa katsotaan, kummalla puolella jotain jakolinjaa seisot, ”tykkäätkö” vai et.

Seppo Häkkinen miettii nettikeskusteluista myös sitä onko toinen edes lukenut, mitä toinen on sanonut tai onko meillä edes halua ymmärtää toinen toistamme.

Siinä onkin kirkon verkkotyöläisille haaste: miten lisäisimme verkossa toinen toisemme ymmärtämistä?

-Ulla Oinonen


P.s. Piispa Tapio Luoma on nyt myös Twitterissä!

Etätyö- plussat ja miinukset

+  Työtä voi tehdä sängyssä, sohvalla, keittiössä, sohvalla tai junassa (Tekijällä tulee kuitenkin olla työhuone tai tila, jossa rauhallinen työnteko on mahdollista)           

+ Pienemmän lapsen voi viedä tarhaan samaan aikaan kun isompi lapsi menee kouluun (Työ joustaa arjen mukaan – esim. lapsiperheen aikataulut eivät ole niin kellotettuja, kuin muuten olisi)      

+ Hiuksia ei tarvitse kihartaa etätyöpäivää varten (Työmatkoihin tai -päivään valmistautumiseen kuluu vähemmän aikaa)

+ Osoittaa luottamusta työntekijää kohtaan à motivoi tekemään työn hyvin (Vaatii osaavan esimiehen: tulee varmistaa riittävä raportointi, kehityskeskustelut ja perehdytys.)

+ Etäkokoukset onnistuvat hyvin, kokoukset keskittyvät erityisen aiheen ympärille, työntekijä on helposti tavoitettavissa (s-posti ja fb), turhiin kokouksiin ei kulu aikaa

+ Etätyö onnistuu hyvin vähäisillä laitteilla: tarvitaan kannettava tietokone sim-kortilla ja tarvittavilla ohjelmilla, kuulokkeet ja mikki sekä puhelin ja s-posti.

+ Tärkeät tapaamiset ja kokoukset voi keskittää 1-2 päivälle, mikä tehostaa ajankäyttöä.

+ Työ ei jatkuvasti keskeydy siirtymien tai muiden syiden vuoksi (esim. äsken työhuoneeseen tuli sähkömies).

+ Työyhteisöön voi olla vuorovaikutuksessa sosiaalisen median kautta. Siellä voi käydä keskustelua ja kysyä neuvoa.

- Työlle pitää järjestää oma tila, kaikki pitää kuljettaa mukana

- Työpäivästä voi tulla pirstaleisempi ja venyneempi, omat ja työn rajat pitää tuntea

- Täytyy olla valmis reissaamaan jos työpaikka sijaitsee fyysisesti kaukana

- Toistaiseksi joutuu kohtaamaan ennakkoluuloja: ”etätyö ei ole oikeaa työtä”

- Työyhteisön hiljainen tieto ei siirry kun kahvipöytäkeskustelut jäävät välistä

- Työntekijä voi joutua luopua osasta työyhteisön ja työpaikan eduista (ruokaetu, työterveyshuollon läheisyys, liikuntapalvelut, hartaushetket tms.)

-Minna Jaakkola

P.s. Kirjoittaja on tehnyt 80% etätyötä kirkon verkkohankkeissa. Työmatkaa on reilut 200km.  

Some-osaaminen on viestijän ammatillinen elinehto

(kuva:Alpo Syvänen)

Aloin hakea töitä syksyllä 2009 kahden kotiäitivuoden jälkeen. Muutaman työhaastattelun jälkeen tärppäsi ja tulin valituksi Kirkkohallitukseen Kirkon tiedotuskeskukseen tiedottajaksi. Olen tehnyt viestintää työkseni noin 15 vuoden ajan, eli paikat joita hain, olivat vaativahkoja viestinnän ammattilaisen tehtäviä.

Eri yritysten ja yhteisöjen työhaastatteluissta jäi mieleen se, että sosiaalisen median osaamista eivät työnantajat tuolloin juurikaan kyselleet. Painopiste oli hyvin perinteisessä viestinnän osaamisessa. Ja aivan amatöörihän minäkin tuolloin olin some-asioissa; olin käyttänyt somea  ainoastaan yksityiselämässä – en koskaan missään työtehtävissä. Facebook oli tuttu, samoin verkkokeskustelut, ja jonkinlaista lapsiperheen elämää kuvaavaa blogakin pidin. Mutta käsitykseni siitä, mitä some voisi tarkoittaa työelämässä ja viestinnän ammattilaisen tehtävissä, oli olematon.

Aloitettuani työt Kirkon tiedotuskeskuksessa, huomasin olevani töissä yhteisössä, jossa somea todella käytetään työelämän arjessa. Osaaminen oli silloin aika lailla keskittynyt Hengellinen elämä verkossa -hankkeen työntekijöille, mutta varsin pian muun muassa Twitter jo tuli osaksi myös  tiedotuksen työprosesseja. Innostuin ihan valtavasti näistä uusista viestinnän ja tiedottamisen kanavista ja välineistä.

Tänään some on osa päivittäistä työntekoamme. Eri välineiden käyttäminen ja uusien palvelujen haltuunottaminen ovat arkipäivää.

Haastattelin viestinnän opiskelijoita, jotka olivat hakeneet kesätöihin Kirkon tiedotuskeskukseen. Ajatuskin siitä, että emme olisi kyselleet hakijoiden some-vamiuksia, tuntuu käsittämättömältä.  Viestinnän kenttä, ja siten myös viestinnän osaajien ammatillisen vaatimukset, ovat 3-4 vuodessa muuttunut hurjasti. Ja hyvä niin.

-Petra Honkaranta-Siivari