Hengellinen elämä verkossa -hanke ateistin silmin

Kuva:Alpo Syvänen

Kun minua pyydettiin esittelemään IRC-Galleriaa kirkon henkilöstölle
syksyllä 2008, en heti tiennyt, kuinka suhtautua: olimme pyrkineet pitämään
IRC-Gallerian uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomana. Pienen
pohdinnan jälkeen vastasin kuitenkin kutsuun myöntävästi, mutta en osannut
kuvitella, kuinka paljon se vaikuttaisi omaan elämääni seuraavien vuosien
aikana.

IRC-Galleria jäi osaltani taakse jo syksyllä 2009, mutta HEV-luentokeikat
jatkuivat. Kävin kertomassa sosiaalisen median perusteista nelisenkymmentä
kertaa ja tapasin paljon mielenkiintoisia, avoimia ja innostuneita ihmisiä.
Jo ensimmäisistä kerroista alkaen homma tuntui mielekkäältä: kerrankin joku
iso toimija lähtee mukaan kohtaamaan asiakkaitaan verkossa
kokonaisvaltaisesti, eikä homma jää muutaman ihmisen näpertelyksi. Tämä
käsitys on kestänyt näihin päiviin saakka - mahtavaa, että kerrankin jonkin
hankkeen lopputuloksenna tavat toimia oikeasti muuttuvat!

Luentoreissuista kaksi on jäänyt mieleeni pysyvästi. Syksyllä 2010 kävin
kertomassa somen mahdollisuuksista Viitasaarella pienelle, mutta
aktiiviselle joukolle. Viimeisenä minulle esitettiin aiheellinen kysymys tai
pikemminkin huoli siitä, miten tietotekniikan kanssa huonosti toimeen
tulevat ikääntyneet saadaan myös sosiaalisen median pariin. Vastasin jotakin
siihen suuntaan, että "monipuolistuvat viestintätavat ja kosketusnäyttöön
perustuvat käyttöliittymät tuovat kyllä myös ikääntyneet verkon pariin."

Neljän tunnin ajomatkalla etelään olin päättänyt tehdä asialle jotain itse,
ja tätä kirjoittaessa tuo ajatus on konkretisoitunut yhdeksän henkeä
työllistäväksi startup-yritykseksi nimeltä Pieni piiri.
Melkoisen seikkailun jälkeen meillä alkaa viimein olla kasassa kuvapuheluihin
perustuva, tabletissa pyörivä palvelu, jota aiemmin täysin tietotekniikkaan
perehtymätön, 84-vuotias mummini osaa itsenäisesti käyttää sujuvasti.
Toivon, että yrityksemme tarina on vasta alussa - se selviää tämän vuoden
aikana!

Vaikka kirkon kriisiviestintäseminaari joulukuussa 2010 ei ollutkaan
virallisesti osa HEV-hanketta, vajaan puolen tunnin puheenvuoroni siellä on
myös jäänyt mieleeni pysyvästi. Ajankohtaisen kakkosen homoillasta alkanut
joukkopako kirkosta herätti organisaation sisällä laajaa arvokeskustelua.
Oli kova paikka kertoa yleisön edessä, että olin itse eronnut kirkosta
viitisen vuotta sitten. Syynä siihen ei ollut erimielisyys arvoista, vaan
yksinkertaisesti se, että en usko - enkä ole ajatusteni kanssa yksin.
Mielestäni kirkon tulisi organisaationa pohtia vakavasti sitä, että mitä se
tarjoaa myös ei-uskoville. Nyky-yhteiskunnassa tarvitaan kipeästi instituutiota,
joka on myös todellisuudessa kaikille avoin sosioekonomisesta asemasta,
seksuaalisesta suuntautumisesta, ihonväristä, sukupuolesta tai mistä tahansa
muusta ominaisuudesta riippumatta. Kristinuskon perusarvot eivät ole
ateistinkaan mielestä vanhentuneita.

Sosiaalinen media ja Internet muuttavat tulevaisuudessa muotoaan
radikaalisti: kontekstiriippuvaisuus, henkilökohtaisuus ja eri tyyppiset
päätelaitteet toivottavasti lopettavat viimeistenkin jääräpäiden mielikuvat
erillisestä "virtuaalimaailmasta". Nyt teini-ikäinen sukupolvi kasvaa täysin
erilaisen verkon käyttäjäksi, kuin ensimmäiset nettinatiivit: 13-15-vuotiaat
ovat tällä hetkellä aktiivisimpia kuvapuheluun perustuvien palveluiden
käyttäjiä, koska vanhemmat eivät päästä heitä ulos! Kirjoitettuun puheeseen
tai tekstiin perustuvassa Internetissä esiin ovat nousseet ne, jotka ovat
kyenneet ilmaisemaan itseään näppäimistön välityksellä. Tulevaisuudessa
jokainen voi itse päättää, miten itse kommunikoi, ja se jos jokin,
tasa-arvoistaa maailmaa hurjasti.

Osallistuminen Hengellinen työ verkossa -hankkeeseen on ollut
mielenkiintoinen ja silmiä avaava kokemus. Koen, että kirkko on toiminut
sosiaalisessa mediassa lähes täyden kympin arvoisesti. Vieraileva
luennoitsija on saanut sen käsityksen, että tässä organisaatiossa
innovaatioihin kannustetaan ja tärkeämpää on itse asia, ei toimintatapa.
Ihmisten kohtaaminen digitaalisten apuvälineiden avulla ei ole koskaan ollut
helpompaa kuin nyt, ja kehitys on kuitenkin vasta alussa.

Suurkiitos kaikille - ottakaa yhteyttä, jos tarvitsette minua.

Matti Kari
Sosiaalisen median asiantuntija
Toimitusjohtaja, Pieni piiri Oy

Hur ska kyrkans svenska ungdomsarbete på webben fungera?

Allt sedan jag började på den här tjänsten med ungdomsfrågor inom kyrkan har ungdomsarbete på webben varit aktuella. På hösten 2008 kom det önskemål från församlingarna att bekanta sig mer med det rikssvenska konceptet ”nätvandrare” och fundera hur man ska kunna möta unga på nätet. En arbetsgrupp bildades, vilken senare kom att bli stödgrupp för Andligt liv på webbens svenska arbete.

Ganska snabbt kom tanken att kyrkans ungdomsarbetare kunde delta i någon finlandssvensk chatt, men av olika orsaker (besluts- och funderingsprocesser tar länge i kyrkan) gick det ända till vårterminen 2012 innan någon konkret hände på den fronten. Bland annat var det viktigt att kartlägga var de finlandssvenska ungdomarna rör sig på nätet. Resultatet av den undersökningen visade att situationen inte på något sätt är enkel. Det finns egentligen inga riktig stora, populära entydigt finlandssvenska forum på nätet. Det här arbetet kom in i en tid då sociala medier exploderade, och de tidigare eventuellt största, berusad.org och Radio X3Ms webb Community drabbades av flykten till Facebook och andra (mer?) sociala nätverk.

Inför vårterminen 2012 mobiliserades ett samarbete mellan Kyrkostyrelsen och den finlandssvenska online stödtjänsten, Sluta Panta chatten. I ett nötskal går samarbetet ut på att kyrkans personal finns med som gästchatthandledare vid bestämda tillfällen på chatten. Vi på Kyrkostyrelsen, jag själv och Jessica Högnabba på Andligt liv på webben, sköter koordinering och utbildning, medan själva chattande i huvudsak sköts av församlingsanställda. För tillfället finns kyrkans gästhandledare med på tisdag kvällar kl. 19-22.

Tekniska möjligheter att starta upp en egen kyrkchatt finns också, men deltagande i en redan existerande chatt har flera fördelar. Det finns en ingrediens av uppsökande ungdomsarbete i att gå till en existerande chatt. Detta tänk går också i linje med en grundprincip inom projektet Andligt liv på webben, att gå ut där människorna finns. Eftersom webbarbete är i startgroparna är det också oklart hur mycket resurser församlingarna kan satsa på detta, vilket gör att gästspel är en bra lösning för tillfället.

Nackdelen med samarbetet är att man inte har inflytande över innehåll, tekniska lösningar och det visuella. T.ex. faktumet att alla chatt-texter arkiveras har vållat problem och diskussioner hur prästernas absoluta tystnadsplikt i det fallet ska kunna garanteras. Eftersom vi är kyrka har vi inte heller fått status som formell samarbetspart med Sluta Panta chatten. Detta är inte möjligt, och jag vet inte om det kommer att bli möjligt, eftersom huvudmannen bakom chatten, Finlands svenska skolungdomsförbund, uttryckligen är en partipolitiskt och religiöst obunden organisation. Praktiska problem för själva chattandet har detta dock inte medfört.

Det tog flera år från tanke till handling gällande chatten från vår sida. Man kan ändå fråga sig om vi ännu är redo för att jobba på nätet. Har man i församlingarna fört diskussioner om vad man lägger åt sidan för att kunna få tid för att jobba på nätet? Har man funderat på frågan att man nödvändigtvis inte möter sin egen församlings ungdomar på nätet, utan de kan vara precis vem som helst? Min uppfattning är att senaste årens radikala omställning i hur människor integrerar sitt vardagsliv i webbvärlden ännu inte fått sina former i församlingarna och kyrkan.

Och själv kan jag fundera, är Sluta Panta chatten rätt väg att gå? Borde vi ha satsat på något annat? Vad i så fall? Åtminstone det politiska ungdomsförbundet Svensk Ungdom (SU) anser att vi har satsat på rätt häst. Sluta Panta chatten fick SU:s Svenska dagen skuggmedalj för sitt arbete för utsatta ungdomar på svenska den 6.11.2012. I föränderliga tider är det väl försök och misstag-metoden som gäller.

Simon Lampenius

Branschsekreterare för ungdomsarbete

Kyrkans central för det svenska arbetet

Piispan viranhoitoa Facebookissa

Kuvat piispojen profiilikuvia facebookissa

Keskustelimme sähköisesti piispojen kanssa Facebookista. Julkiset sivut facebookissa piispoista ovat Matti Revolla, Björn Vikströmillä, Tapio Luomalla ja  Seppo Häkkisellä . Käy tykkäämässä!

Hengellistä tukea ja inspirointia

Björn Vikströmin Facebookiin sai mukaan Hengellinen elämä verkossa -hankkeen työntekijät, Tapio Luoma ja Matti Repo houkuteltiin mukaan tuomiokapitulissa ja Seppo Häkkisen fanisivun perusti alunperin opiskelija, mutta nyt se on virallisesti piispan hallussa. Seppo Häkkinen perustelee Facebook-läsnäoloaan, että piispan virka on julkinen ja viran olemukseen kuuluu tuoda esille mielipiteitä ja linjata asioita. Piispan on jatkuvasti etsittävä, mikä olisi oikea tapa olla yhteydessä ihmisiin ja tuoda esille ajatuksiaan. Tätä on myös seurakuntakierroksilla on toivottu. Piispan puheenvuorot saavat facebookin kautta enemmän näkyvyyttä kuin pelkillä kotisivuilla julkaisu.

Matti Repo kertoo jokaisen piispantarkastuksen tai kirkkoherran virkaanasettamisen tuovan lisää seuraajia sivuilleen. Parhaimmillaan kommentointi jatkaa netin välityksellä sitä hengellistä tukemista ja inspirointia, mitä piispallisella kaitsennalla tavoitellaan. Björn Vikström kertoo, että Facebookin välityksellä tulevat sellaisetkin ihmiset keskustelemaan, jotka eivät livekohtaamisissa ole päässeet juttusille.

Julkisilla sivuilla eniten kommentteja saadaan ajankohtaisista asioista sekä sellaisissa, joissa julkisen ja yksityisen raja hieman raottuu. Piispakin on ihminen!

Nopeaa reagointia

Seppo Häkkinen linjaa, että johtajilta vaaditaan nykyisin nopeaa reagoimista  Facebookista riippumatta. Välineenä Facebook antaa mahdollisuuden reagoida siten kuin haluaa. Yhä enemmän piispa haluaa olla reaktiivisuuden sijasta proaktiivinen, johon juuri tämä väline sopii erinomaisesti.

Haasteita

Tämän ajan henki on se, että pitää pystyä olemaan vuorovaikutuksessa kaikenlaisten ihmisten kanssa ilman, että piispa jättäytyisi elitistiseen yksinäisyyteensä. Tapio Luoma jatkaa pohdintaansa, että missä kulkee tämän kehityksen raja? Mitä piispuus lopulta on ja millaista piispuutta/johtajuutta kirkossa lopulta toivotaan? Facebook on paljastanut sen, että edes kirkkomme sisällä ei vaikuta olevan selvää, mikä merkitys piispan viralla on ja ylipäätään tarvitaanko sitä. Facebookin kautta myös seurakunnan työntekijöiden ilmaisun ja ajatuksien kirjavuus tulee näkyväksi.

Matti Repo näkee, että sosiaalinen media voi kuitenkin taivuttaa ihmistä myös epäsosiaaliseksi; se saa kärjistämään kantoja, ilmaisemaan itseään terävästi sekä myös lukemaan toisten teksteistä terävämpiä kulmia kuin niissä on. Viestintä typistetään lyhyiksi lauseiksi, joiden vaikutuksena ei ole niinkään informoiduksi tuleminen, tietojen syveneminen ja asioiden monien puolien valottuminen, vaan tunteiden herääminen jonkin asian puolesta tai sitä vastaan. Sosiaalisuus muuttuu laumanmuodostumiseksi; nopeasti asiassa kuin asiassa katsotaan, kummalla puolella jotain jakolinjaa seisot, ”tykkäätkö” vai et.

Seppo Häkkinen miettii nettikeskusteluista myös sitä onko toinen edes lukenut, mitä toinen on sanonut tai onko meillä edes halua ymmärtää toinen toistamme.

Siinä onkin kirkon verkkotyöläisille haaste: miten lisäisimme verkossa toinen toisemme ymmärtämistä?

-Ulla Oinonen


P.s. Piispa Tapio Luoma on nyt myös Twitterissä!