Kun moderaattori heitettiin virtuaalileijonille

Onko Kotimaa24:n moderointiprojekti merkinnyt tosiuskovaisten vainoa, yksipuolista lynkkausta ja sensuurin kiristymistä vai onko se ollut älykästä, tuntevaa, ammattitaitoista ja tarpeellista työtä sen eteen, että mahdollisimmat monet erilaiset näkökulmat saisivat tilaa sivuston keskusteluissa?

Onko projekti tuonut sivuston käyttöehdot ja pelisäännöt näkyviksi ja selkeiksi eli luonut kaikille yhteiset ja tasapuoliset raamit, joiden sisällä myös vähemmistöt uskaltavat ilmaista ajatuksiaan? Vai onko se ollut turhaa touhua ja ilmaisunvapautta rajoittavaa lakihenkisyyttä, joka on tappanut keskustelun?

Yleisöpalautteen perusteella projekti on ollut kaikkea tätä ja vielä paljon muuta. Projekti on ollut lyhyt mutta äärimmäisen intensiivinen. Se alkoi elokuun alussa 2012 ja päättyy marraskuun loppuun.

Tarve päästä kontaktiin ja vuorovaikutukseen ylläpidon kanssa oli sivuston käyttäjillä selvästi valtaisia. Kun sivustolle ilmestyi projektityöntekijä omalla nimellään, kasvoillaan ja persoonallaan, hän sai aikaan hurjaa kuohuntaa ja vastaansa kysymysten, syytösten, toiveiden ja vaatimusten ryöpyn.

Projektiblogeissa olen haastanut sivuston käyttäjät mukaan keskusteluun sivuston käyttöehdoista, pelisäännöistä ja keskustelukulttuurista, netin etiikasta, nettikeskustelujen historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta  sekä minä-viestinnästä ja dialogista.

Keskusteluissa on tullut esiin paljon syvällistä ja oivaltavaa käyttäjäanalyysiä ja varteenotettavia sivuston kehittämisehdotuksia.  Toisaalta keskusteluissa on myös toistunut asetelma, jossa moderoija koetaan äitihahmoksi tai opettajaksi, jota vastaan kapinoidaan kaikin keinoin - ja yhtä mustavalkoisin lähtöoletuksin ja tulkinnoin, millä uhmaikäiset tai murrosikäiset ovat perinteisesti kapinassaan liikkeellä. Pahimmat murkkuikäiset tosin ovat K24-sivustolla keski-ikäisiä tai sitä vanhempia.

Projektiblogeihin ja niiden alla käytyyn keskusteluun pääsee tutustumaan täällä:  http://www.kotimaa24.fi/blogit/blog/?bid=105

Projektin aikana on käynyt jo selväksi  muutama seikka:

1)      Kun sivustolla on paljon käyttäjiä (kuukausitasolla jopa yli 100 000 eri kävijää) ja käyttäjien taustat, arvot ja asenteet ovat hyvin vaihtelevia, on ammatillinen moderointi aivan välttämätöntä. Keskusteluissa ei kyetä itseohjautuvuuteen.

2)      Nykyään jako perinteiseen mediaan ja sosiaaliseen mediaan ei enää toimi, koska journalistisesti toimitetuilla sivustoilla ovat läsnä nämä molemmat yhtä aikaa. Uutisten alla keskustellaan. Lisäksi ovat vielä blogit ja niiden alla käytävä keskustelu. Tämä haastaa toimitukset, toimittajat ja päätoimittajat: Missä määrin perinteisen median ihanne kontrollista, mielipiteiden ja ajatusten suodattamisesta pitää tai voi olla voimassa nykymuotoisessa nettilehdessä? Onko toimitus velvollinen kaitsemaan keskustelua ja millä tavoin, millä intensiteetillä? K24 kommentaattorit ovat antaneet runsaasti negatiivista palautetta ylläpidon sellaisista toimista, joille ei ole annettu selitystä. Poliisina toimiminen, kasvottomuus, nimettömyys ja punaisen kortin käyttö ilman lukijoille näkyvää perustelua on herättänyt paljon närää.  Ylläpito koetaan erittäin tarpeelliseksi, mutta sille kaivataan kasvoja ja siltä odotetaan vuorovaikutteisempaa otetta keskustelujen kaitsennassa. Miten tämä on mahdollista taloudellisesti? Entä työntekijöiden jaksaminen tässä tehtävässä? Mitä kaikkea toimintatavoissa tulisi muuttaa, jotta sekä sivuston käyttäjät että toimittajat olisivat tyytyväisempiä sivuston ilmapiiriin? Tulevaisuuden nettilehtien suurin kilpailuvaltti saattaa olla ammatillinen, onnistunut moderointi. Millainen koulutus tähän työhön olisi optimaalinen?

3)      Uskonnolliset keskustelut herättävät erityisen voimakkaita tunteita. Niiden suurimmat ongelmat keskusteluilmapiirin ja moderoinnin näkökulmasta (esim. projektin kommenttipoistokirjanpidon perusteella) ovat seuraavia: toisten vakaumusten mitätöinti ja demonisointi, muiden puhutteleminen ”Jumalan äänellä” ja arvovallalla sekä törkeät ja asiattomat rinnastukset (erityisesti homoteemoissa ja muissa sukupuolisuuteen liittyvissä kysymyksissä) .

Minulla on ollut projektissa vilpitön pyrkimys mahdollisimman suureen puolueettomuuteen ja ammatillisuuteen. Kommentteja ei ole poistettu niiden sisällön tai ”typeryyden” vuoksi muutoin kuin silloin, jos sisältö on ollut laitonta. Se, että joku on asioista eri mieltä kuin moderoija, ei tietenkään saa olla syy kommenttipoistolle. Moderaattorin on tiedostettava ja tunnistettava omat asenteensa ja mielipiteensä, jotta hän voi tarkkailla itseään ja toimintaansa koko ajan tästä näkökulmasta.

Poistot ovat perustuneet käyttöehtorikkomuksiin ja usein miten nimenomaan siihen, että toisen henkilön kimppuun on hyökätty, häntä on puhuteltu ja kohdeltu epäasiallisesti, iholle mennen. Joidenkin on ollut vaikea uskoa vilpittömyyteeni tai puolueettomuuspyrkimyksiini, koska suurin osa poistettaviksi joutuneista kommenteista on ollut iäkkäämpien konservatiivimiesten kirjoittamia. Minun on koettu vainoavan tätä ihmisryhmää kommenttipoistoilla ja bannauksilla.

Tiedostan syvästi puolueettomuuden vaikeuden ja - mahdottomuuden. Rajatapauksissa olen myös pyytänyt mielipiteitä toimitukselta tai päätoimittajalta.

Miten moderoida niin, että pelkkä itseilmaisun kömpelyys ja ”tökerö tapa” sanoa asiansa ei johtaisi tiettyjen näkökulmien ja mielipiteiden sensurointiin kokonaan pois keskustelusta? Onko oikein, että vain sujuvakieliset ja riittävän korrektiin itseilmaisuun kykenevät voivat sivustolla keskustella? Entä voiko joltakin hyväksyä törkeyksiä vedoten heikkoon ilmaisukykyyn ja samalla kieltää saman joltakin taitavammalta kirjoittajalta?

Moderoinnin ydintehtäväksi näkisin kuitenkin sen, että on taattava ihmisille riittävän turvallinen ja riittävän asiallinen keskusteluympäristö, jotta mahdollisimman monenlaiset näkökulmat voisivat tulla keskusteluissa esiin ja aito dialogi mahdollistuisi. Moderoimattomalla sivustolla selviytyvät vain vahvimmat ja voimakkaimmat, riippumatta siitä onko heillä halua keskustella muiden kanssa ja kuulla, mitä muilla on sanottavaa.

Moderointi on täynnä kysymyksiä, joihin on vaikea löytää vastausta! Varsinkaan sitä ainoaa ja oikeaa, autuaaksi tekevää…

Emilia Karhu

p.s. Moderointia ovat toki projektiaikana tehneet Kotimaa24 sivustolla muutkin kuin minä, joten kaikki kommenttipoistot eivät mene minun piikkiini. Bannauksista olen aina keskustellut myös päätoimittajan kanssa ennen niihin turvautumista.