Piispan viranhoitoa Facebookissa

Kuvat piispojen profiilikuvia facebookissa

Keskustelimme sähköisesti piispojen kanssa Facebookista. Julkiset sivut facebookissa piispoista ovat Matti Revolla, Björn Vikströmillä, Tapio Luomalla ja  Seppo Häkkisellä . Käy tykkäämässä!

Hengellistä tukea ja inspirointia

Björn Vikströmin Facebookiin sai mukaan Hengellinen elämä verkossa -hankkeen työntekijät, Tapio Luoma ja Matti Repo houkuteltiin mukaan tuomiokapitulissa ja Seppo Häkkisen fanisivun perusti alunperin opiskelija, mutta nyt se on virallisesti piispan hallussa. Seppo Häkkinen perustelee Facebook-läsnäoloaan, että piispan virka on julkinen ja viran olemukseen kuuluu tuoda esille mielipiteitä ja linjata asioita. Piispan on jatkuvasti etsittävä, mikä olisi oikea tapa olla yhteydessä ihmisiin ja tuoda esille ajatuksiaan. Tätä on myös seurakuntakierroksilla on toivottu. Piispan puheenvuorot saavat facebookin kautta enemmän näkyvyyttä kuin pelkillä kotisivuilla julkaisu.

Matti Repo kertoo jokaisen piispantarkastuksen tai kirkkoherran virkaanasettamisen tuovan lisää seuraajia sivuilleen. Parhaimmillaan kommentointi jatkaa netin välityksellä sitä hengellistä tukemista ja inspirointia, mitä piispallisella kaitsennalla tavoitellaan. Björn Vikström kertoo, että Facebookin välityksellä tulevat sellaisetkin ihmiset keskustelemaan, jotka eivät livekohtaamisissa ole päässeet juttusille.

Julkisilla sivuilla eniten kommentteja saadaan ajankohtaisista asioista sekä sellaisissa, joissa julkisen ja yksityisen raja hieman raottuu. Piispakin on ihminen!

Nopeaa reagointia

Seppo Häkkinen linjaa, että johtajilta vaaditaan nykyisin nopeaa reagoimista  Facebookista riippumatta. Välineenä Facebook antaa mahdollisuuden reagoida siten kuin haluaa. Yhä enemmän piispa haluaa olla reaktiivisuuden sijasta proaktiivinen, johon juuri tämä väline sopii erinomaisesti.

Haasteita

Tämän ajan henki on se, että pitää pystyä olemaan vuorovaikutuksessa kaikenlaisten ihmisten kanssa ilman, että piispa jättäytyisi elitistiseen yksinäisyyteensä. Tapio Luoma jatkaa pohdintaansa, että missä kulkee tämän kehityksen raja? Mitä piispuus lopulta on ja millaista piispuutta/johtajuutta kirkossa lopulta toivotaan? Facebook on paljastanut sen, että edes kirkkomme sisällä ei vaikuta olevan selvää, mikä merkitys piispan viralla on ja ylipäätään tarvitaanko sitä. Facebookin kautta myös seurakunnan työntekijöiden ilmaisun ja ajatuksien kirjavuus tulee näkyväksi.

Matti Repo näkee, että sosiaalinen media voi kuitenkin taivuttaa ihmistä myös epäsosiaaliseksi; se saa kärjistämään kantoja, ilmaisemaan itseään terävästi sekä myös lukemaan toisten teksteistä terävämpiä kulmia kuin niissä on. Viestintä typistetään lyhyiksi lauseiksi, joiden vaikutuksena ei ole niinkään informoiduksi tuleminen, tietojen syveneminen ja asioiden monien puolien valottuminen, vaan tunteiden herääminen jonkin asian puolesta tai sitä vastaan. Sosiaalisuus muuttuu laumanmuodostumiseksi; nopeasti asiassa kuin asiassa katsotaan, kummalla puolella jotain jakolinjaa seisot, ”tykkäätkö” vai et.

Seppo Häkkinen miettii nettikeskusteluista myös sitä onko toinen edes lukenut, mitä toinen on sanonut tai onko meillä edes halua ymmärtää toinen toistamme.

Siinä onkin kirkon verkkotyöläisille haaste: miten lisäisimme verkossa toinen toisemme ymmärtämistä?

-Ulla Oinonen


P.s. Piispa Tapio Luoma on nyt myös Twitterissä!

Etätyö- plussat ja miinukset

+  Työtä voi tehdä sängyssä, sohvalla, keittiössä, sohvalla tai junassa (Tekijällä tulee kuitenkin olla työhuone tai tila, jossa rauhallinen työnteko on mahdollista)           

+ Pienemmän lapsen voi viedä tarhaan samaan aikaan kun isompi lapsi menee kouluun (Työ joustaa arjen mukaan – esim. lapsiperheen aikataulut eivät ole niin kellotettuja, kuin muuten olisi)      

+ Hiuksia ei tarvitse kihartaa etätyöpäivää varten (Työmatkoihin tai -päivään valmistautumiseen kuluu vähemmän aikaa)

+ Osoittaa luottamusta työntekijää kohtaan à motivoi tekemään työn hyvin (Vaatii osaavan esimiehen: tulee varmistaa riittävä raportointi, kehityskeskustelut ja perehdytys.)

+ Etäkokoukset onnistuvat hyvin, kokoukset keskittyvät erityisen aiheen ympärille, työntekijä on helposti tavoitettavissa (s-posti ja fb), turhiin kokouksiin ei kulu aikaa

+ Etätyö onnistuu hyvin vähäisillä laitteilla: tarvitaan kannettava tietokone sim-kortilla ja tarvittavilla ohjelmilla, kuulokkeet ja mikki sekä puhelin ja s-posti.

+ Tärkeät tapaamiset ja kokoukset voi keskittää 1-2 päivälle, mikä tehostaa ajankäyttöä.

+ Työ ei jatkuvasti keskeydy siirtymien tai muiden syiden vuoksi (esim. äsken työhuoneeseen tuli sähkömies).

+ Työyhteisöön voi olla vuorovaikutuksessa sosiaalisen median kautta. Siellä voi käydä keskustelua ja kysyä neuvoa.

- Työlle pitää järjestää oma tila, kaikki pitää kuljettaa mukana

- Työpäivästä voi tulla pirstaleisempi ja venyneempi, omat ja työn rajat pitää tuntea

- Täytyy olla valmis reissaamaan jos työpaikka sijaitsee fyysisesti kaukana

- Toistaiseksi joutuu kohtaamaan ennakkoluuloja: ”etätyö ei ole oikeaa työtä”

- Työyhteisön hiljainen tieto ei siirry kun kahvipöytäkeskustelut jäävät välistä

- Työntekijä voi joutua luopua osasta työyhteisön ja työpaikan eduista (ruokaetu, työterveyshuollon läheisyys, liikuntapalvelut, hartaushetket tms.)

-Minna Jaakkola

P.s. Kirjoittaja on tehnyt 80% etätyötä kirkon verkkohankkeissa. Työmatkaa on reilut 200km.  

Some-osaaminen on viestijän ammatillinen elinehto

(kuva:Alpo Syvänen)

Aloin hakea töitä syksyllä 2009 kahden kotiäitivuoden jälkeen. Muutaman työhaastattelun jälkeen tärppäsi ja tulin valituksi Kirkkohallitukseen Kirkon tiedotuskeskukseen tiedottajaksi. Olen tehnyt viestintää työkseni noin 15 vuoden ajan, eli paikat joita hain, olivat vaativahkoja viestinnän ammattilaisen tehtäviä.

Eri yritysten ja yhteisöjen työhaastatteluissta jäi mieleen se, että sosiaalisen median osaamista eivät työnantajat tuolloin juurikaan kyselleet. Painopiste oli hyvin perinteisessä viestinnän osaamisessa. Ja aivan amatöörihän minäkin tuolloin olin some-asioissa; olin käyttänyt somea  ainoastaan yksityiselämässä – en koskaan missään työtehtävissä. Facebook oli tuttu, samoin verkkokeskustelut, ja jonkinlaista lapsiperheen elämää kuvaavaa blogakin pidin. Mutta käsitykseni siitä, mitä some voisi tarkoittaa työelämässä ja viestinnän ammattilaisen tehtävissä, oli olematon.

Aloitettuani työt Kirkon tiedotuskeskuksessa, huomasin olevani töissä yhteisössä, jossa somea todella käytetään työelämän arjessa. Osaaminen oli silloin aika lailla keskittynyt Hengellinen elämä verkossa -hankkeen työntekijöille, mutta varsin pian muun muassa Twitter jo tuli osaksi myös  tiedotuksen työprosesseja. Innostuin ihan valtavasti näistä uusista viestinnän ja tiedottamisen kanavista ja välineistä.

Tänään some on osa päivittäistä työntekoamme. Eri välineiden käyttäminen ja uusien palvelujen haltuunottaminen ovat arkipäivää.

Haastattelin viestinnän opiskelijoita, jotka olivat hakeneet kesätöihin Kirkon tiedotuskeskukseen. Ajatuskin siitä, että emme olisi kyselleet hakijoiden some-vamiuksia, tuntuu käsittämättömältä.  Viestinnän kenttä, ja siten myös viestinnän osaajien ammatillisen vaatimukset, ovat 3-4 vuodessa muuttunut hurjasti. Ja hyvä niin.

-Petra Honkaranta-Siivari

Miks me kirjoitetaan Oisko tulta -blogia?

1) Palsta kerännyt paljon kommentteja, joissa monissa iloitaan blogista:

"Ihana kirjotus!! Voi, miten kauniisti kirjotettu, melkein kyynelsilmässä tätä luin. Kiitos tästä blogista, Hyvää työtä, Jeesus myötä. Oon hirmuisen kiitollinen teistä kaikista kirjottajista! Oikein arjen henkireikiä. Kaikkea hyvää ja rutkasti iloa teille ja sydämiii! Terkuin Anna"

”Itsehän olen ateisti (tai no agnostikko, jos tarkkoja ollaan) ja seurailen palstaa mielelläni. Entinen seurakuntanuori, isonen ja kerhonohjaaja. (…) Eipä tässä nyt oikeastaan mitään päätä eikä häntää ollut. Halusin kai sanoa, että uskonnotonkin saa tästä palstasta toisinaan hyvin paljon irti.”

"Olen tykästynyt erityisesti Lily-palvelussa olevaan blogiin. Kirkko palvelee! Raikasta pohdiskelua uskosta ja kaikesta."’

"Ihan loistava tämä teidän bloginne! Olen niin iloinen ja ylpeä siitä, että kirkossa on työntekijöitä, jotka tekevät hommiaan tällaisella otteella! Jatkakaa vain. :) Oikein hyvää ja siunattua adventtia - ja voimia! ♥

”Ihme oli että ikinä valmistuin, ihme on jos löydän pidempiaikaisen, mielekkään työpaikan, ihme on jos saan rahat riittämään seuraavaan tilipäivään, ihme on jos olisi päivä kun en hermostuisi, ihme olisi jos osaisin lopettaa tämän sittekku elämän ja oppisin nauttimaan hetkestä. Ihme on että koukutuin tähän blogiin ja nautin jokaisesta postauksesta, imen tekstiä itseeni ja maiskutan sitä joka solullani. Olen matkalla oikeaan suuntaan, pitkästä aikaa, se on ihme.”

”Kiitos tästä blogista! Olen kyllä kiitollinen monesta asiasta, mutta nyt tänne haluan sanoa tän - ja tää palaute on kaikille tän blogin kirjoittajille! - että kiitos kun kirjoitatte aitoja tekstejä. Uskallatte sanoa asioita niiden oikeilla nimillä, joista kirkossa usein puhutaan kiertoilmaisuin ja korulausein. Tää blogi on myös yksi tapa hoitaa omaa suhdetta Jumalaan. Monesti löydän täältä jonkun ajatuksen, joka kirvoittaa toisen ajatuksen ja kolmannen ja lopulta huomaan rukoilevani jonkun asian puolesta. Ja tän blogin tekstit puhuttelee lähes joka kerta, kirkossa kuulemani saarnat vain ehkä joka neljäs kerta. Joten kiitos.”

"Ajattelin vain kertoa, että tämän palstan pitäminen on ehkä parasta, mitä kirkolle on koskaan sattunut! Sydämestäni toivoisin, että kirjoittajien kaltaiset älykkäät, ihmisläheiset ja hyvää tekevät kirkon jäsenet pääsisivät laajemminkin esille, niiden raamatulla päähän lyövien änkyröiden sijaan. Ehkä silloin minunkaan ei olisi aikoinaan ollut niin helppo tehdä eroamispäätöstä. :)"

"Ja sanottakoon vielä - mikäli kirkkopiireissä olisi aikanaan ollut tällaista ymmärtäväisyyttä ja empatiaa kaiken sen syntipaasauksen ja tuomitsevuuden sijaan, ei tämä ex-seurakuntanuori ehkä olisi lähtenyt vetämään sieltä aivan niin tukka putkella. Tätä nykyä olen sataprosenttinen ateisti enkä kirkkoon kaipaa, mutta kyllä silti ilahduttaa tietää, että sieltä löytyy tällaisiakin ihmisiä. Kiitos siis siitä!"



2) Kirjoitukset herättävät keskustelua ja pohdintoja eri aiheista:


”Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos siitä! Uskonnottomana minua on aina hämmentänyt juuri tämä, että "Jumala kunnioittaa ihmisen päätöstä olla kuuntelematta Jumalan kutsua, joten ihminen voi valita kadotuksen, vaikka Jumala haluaisi kaikkien pelastuvan." Itse koen, etten todellakaan ole saanut mitään kutsua Jumalalta. Monesti kuulen puhuttavan "uskon lahjasta" - mikseivät kaikki saa tätä? Minulle uskonnottomuus ei ole päätös, en kerta kaikkiaan vain pysty uskoa Jumalaan.
Nojoo, poikkesin jo aiheesta, mutta kuitenkin hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus! :) Mukavaa joulun odotusta!


”Monien muiden ortodoksien tavoin en oikein tykkää puhua "uskoon tulosta" tai edes "uskossa olosta" - näen, että se tosiaan edellyttäisi jonkinlaista stabiilia tilaa, jota en ainakaan omalla kohdallani näe mahdolliseksi, kun kyseessä on rajattoman mysteerin ja rajallisella ymmärryksellä varustetun pienen ihmisolennon yhtälöstä. Luin joskus jostain papista, joka uskossa olosta kysyttäessä vastasi, että "en tohdi sanoa olevani uskossa, mutta joinakin päivinä usko on minussa". Minusta tuossa tiivistyy jotain olennaista siitäkin, miten itse tätä elämääni elää rehjustan ja yritän päivä päivältä oppia ja kasvaa lisää.”


”En itse ole edes kirkon työntekijä, mutta jurppii niin maan perin pohjin nämä "Me halutaan sit hei perinteiset kirkkohäät ilman mitään jeesusjuttuja" -parit. Ettehän te nyt mäkkiinkään mene ja pyydä että "mut ei sit mitään mäkkiruokaa"! Lähinnä tarkoitan kai sanoa, että arvostan jokaista pappia, joka jaksaa kohdata nämä parit kunnioittavasti ja ystävällisesti.”

”Suosittelen kyllä kaikille parisuhdeterapiaa, pelasti omankin liittoni muutama vuosi sitten. Ja kirkkohan tarjoaa sen myös ilmaiseksi siis todella hyvää palvelua kirkolta :)”


3)Blogissa jaetaan myös oman elämän hätää, jaetaan vaikeita asioita ja jätetään rukouspyyntöjä:


”Sama huuto on täälläkin. Kun tilanne kotona käy ylivoimaisen vaikeaksi.. Auta, pelasta. Anna voimia.”


”Näistä asioista ei ole koskaan liikaa keskustelua. Omassa elämässäni olen nähnyt vakavasti persoonallisuus / luonnehäiriöisiä ihmisiä. Vaikka minulla on tietotaitoa on silti todella vaikea käsittää sairaan ihmisen mielenmaailmaa "normaali psyykkeellä" varustettuna ihmisenä. Omalla kohdallani toipuminen "ankeuttajista" on hidasta, aaltomaista ja raskasta. Kaikesta jää jälki. Sielu kantaa ikuisia arpia. Voimia kaikille saman tunteen jakaville. ♥”


”Tuntuu väärältä rukoilla tätä omaa toivetta. Tiedän, että maailmassa on miljoonia pahempiakin ongelmia. Eikä niitä tarvitse lähteä etsimään edes "maailmasta" vaan onhan niitä ihan itselläkin. Mutta tämä toive on kaikista kipein ja niin valtavan raskas kantaa, että olen työntänyt varpaani kirkon ovesta sisään ja aion tulla jäädäkseni. Onhan ne varpaat siellä kyllä aina olleet. Mutta eivät niin kovin fyysisesti. Rukouspyyntöni koskee vauvaa. Sylistä puuttuva nukkaposki. 4v poika meillä jo on, mutta se pieni niin kovin toivottu ja valmiiksi rakastettu vauva. Sunnuntaina tulee kaksi vuotta siitä, kun annoimme vihdoin vauvalle mahdollisuuden tulla. Siitä lähtien olemme viettäneet aikamme lapsettomuushoidoissa. Kohdunkaulansyöpä vei oman aikansa. Tämä tuntuu ihan pöhlöltä.. En tiedä. Mutta jos äänekkäämpi rukous menisi varmemmin perille..?”

4) Jos et usko, katso itse Lilystä

-Minna Jaakkola

Kampin kappelin hiirilasten muuttopäivä -video

Matka alkaa. Pastori Nanna Helaakoski saatteli Kampin kappelin hiiret luontoon. Kuva täältä.

Sain puhelinsoiton Kirkon tiedostuksen tv-toimittaja Päivikki Koskiselta. Pääsetkö nyt heti kuvaamaan, kun Kampin kappelin hiiret vapautetaan luontoon? Pakkasin kiireesti mukaan kameran, mikrofonin, nauhurin ja jalustan. Paikallisjunassa pohdin, että tämä video kannattaa rakentaa kronologiseen järjestykseen, näyttää, miten kaikki tapahtui. Video tulisi saamaan huomiota, sillä kappelin hiiret olivat moneen kertaan ylittäneet Helsingin Sanomien uutiskynnyksen.

Videot ovat löytäneet paikkansa sanomalehtien verkkosivuilla. Aina kun ideoin videoteemoja Kirkko&kaupunkiin ja Kotimaa24:n, pohdin, kannattaako tästä aiheesta tehdä video? Riittävätkö teksti ja valokuva kertomaan asiasta tarpeeksi? Mitä lisäarvoa video tuo aiheelle? Ajankohtaisvideon vahvuutena on havainnollistaa asioita ja olla mukana tilanteessa.  Elämysvideoista, hartausvideoista sekä uutis- ja ajankohtaisvideoista kannattaa tehdä tunteita herättäviä, visuaalisia ja toiminnallisia.

Odotellessani muita Kampin kappelilla, otin hiirilapsista lähikuvaa.  Tuntui pahalta herättää sikeästi nukkuvat poikaset, mutta päähenkilöistä piti saada hyvää kuvaa.

Päivikin ja Kampin kappelin papin Nanna Helaakosken saapuessa paikalle, kävimme pikaisen keskustelun videon käsikirjoituksesta.  Haastattelin Nannaa muutamalla kysymyksellä hiirten vapauttamisesta, mutta kappelin eteisessä olevat asiakkaat kiinnostuivat hiiristä niin, että päätin kuvata tilanteen. Nanna vastasi ihmisten kysymyksiin ja kertoi vapauttavansa hiirenpoikaset Seurasaareen. Hiirivideossa ei käytetty loppujen lopuksi yhtäkään haastattelua.

Seurasin Nannaa kameralla, kun hän kantoi hiirilaatikon autoon. Yritin olla mukana joka tilanteessa ja kuvata paljon materiaalia eri kuvakulmista. Päivikki keksi, että laitetaan hiiret turvavöihin. Inhimillistämällä hiiret, videoon saatiin lisää koskettavuutta. Dramatisoin lähdön tunnelman kuvaamalla kappelia auton sivupeilistä.

Verkkovideoita tehdään lyhytjännitteisille silmäilijöille. Asiat pitää kertoa napakasti ja videon pitää olla teknisesti laadukas. Löysiä kohtia ei kannata videoon jättää, sillä katsoja klikkaa videon nopeasti kiinni. Tätä hiirivideota tehtiin kiireessä, sillä aurinko oli laskemassa. Kiireen keskellä kuvaajan kannattaa miettiä kuvakulmat huolella ja kuvata tilanteita muutamasta eri kuvakoosta.

Seurasaaressa makasin lumihangessa. Nannaa oli evästetty antamaan hiirulaisille elämänohjeita. Nanna puhui hiirille koskettavasti: ”Muistakaa, vaikka te olette pieniä, te voitte olla viisaampia kuin leijonat.” Hiiret hyppivät pois laatikosta, yksi hyppäsi melkein päälleni, mutta pidin kameran paikoillaan, sillä tätä tilannetta ei sovi sössiä. Edit-pöydässä hiiritarina sai muotonsa. Siirsin valmiin videon Youtubeen ja lähetin linkin uutistoimitukseen.

Seuraavana aamuna video julkaistiin Kotimaa24:n sivuilla. Uutinen noteerattiin Iltalehdessä. Kampin kappelin hiirilasten muuttopäivä-video alkoi elää omaa elämänsä sosiaalisessa mediassa. Mielenkiintoinen video klikataan auki ja hyvin tehty video katsotaan loppuun. Parhaat videot jaetaan sosiaalisessa mediassa. Tykkäysnapilla on paljon valtaa. 

-Katri Saarela

Kampin kappelin hiirilasten muuttopäivä

Herra siunatkoon sinua kaikilla teilläsi -video on tunnelmakuva aamuliikenteestä.

95-vuotias Tyyne kertoo elämästään. Videon voima on tunteellisessa tarinassa.