Kohtaamista vai oikeaa tietoa? Työ sosiaalisessa mediassa kirkon työntekijöiden silmin

Tulevaisuudessa seurakuntien työ sosiaalisessa mediassa tulee entisestään lisääntymään. Tämä tulos kävi ilmi Hengellinen elämä verkossa -hankkeen ja Kirkon tutkimuskeskuksen yhdessä tekemän kyselytutkimuksen perusteella. Kysely lähetettiin keväällä 2012 n. 4000 kirkon työntekijälle. 23% eli vajaa tuhat henkilöä vastasi kyselyyn. Kyselytuloksia käytetään tulevaisuuden sosiaalisen median työn suunnitteluun ja kehittämiseen. Tulokset on tarkoitettu hankkeen loppuraportoinnin tueksi sekä päätöksenteon tueksi muun muassa kirkolliskokoukselle. 

Tutkimuksessa kartoitettiin seurakuntien verkkotyön organisointia ja nykytodellisuutta, sekä työntekijöiden osaamista ja asenteita sosiaalisessa mediassa tehtävää työtä kohtaan.  Tutkimuksessa luotiin katse myös kirkon verkkotyön tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja toiveisiin työntekijöiden kokemuksen kautta. 

Kyselyn perusteella ilmeni, että 28 % vastaajista ilmoitti tekevänsä työtä sosiaalisessa mediassa joko sovitusti (21 %) tai vapaa-ajallaan (7 %). Vastaavasti 72% vastaajista ilmoitti, ettei lainkaan tee työtä somessa. Facebook on kirkossa tehtävän sosiaalisen median työn keskus. Facebookia käytetään sekä työntekijöiden keskinäiseen kanssakäymiseen sosiaalisen medain työpöytänä että työntekijöiden ja seurakuntalaisten väliseen vuorovaikutukseen. Kyselyyn vastanneista 67% ilmoitti, että omalla seurakunnalla on sivu Facebookissa.  

Tulevaisuuden haasteet sosiaalisen median työssä kohdistuvat erityisesti johtamiseen. Hankkeen aikana sosiaalisen median työtä kirkossa on tehty useimmiten omista motiiveista käsin, mutta rakenteet eivät ole riittävällä tavalla tukeneet työhön lähtemistä. Työn puitteet, kuten välineet, sovittu työaika ja esimiehen sekä työyhteisön tuki ovat usein puuttuneet. Jatkossa niihin on kiinnitettävä huomiota, jotta sosiaalisen median työllä on riittävän vakaa ja turvattu perusta. Jotta esimiehet osaavat tukea ja ohjata sosiaalisen median työssä, heidän tulee itse ymmärtää mistä on kyse. 

Millaista työtä somessa tehtävä työ sitten on nyt ja tulevaisuudessa?

Kyselytutkimuksessa työntekijöiden suhtautumisessa sosiaalisen mediaan vaihtelee kahdenlainen orientaatio: Toisaalta nähdään työn olevan vahvasti viestintää ja oikean tiedon jakamista (väärän tiedon oikaisemista) ja toisaalta ihmisten kohtaamista ja auttamista. Kohtaamisen ja viestinnän sisällöissä on nähtävissä reagoimiseen perustuvaa, mutta myös ennakointiin suuntautuvaa toimintaa. 

Sosiaalisessa mediassa tarvitaan ihmisiä kohtaavaa työtä, mutta myös tietoa ja viestintää. Nämä puolet eivät sulje toisiaan pois. Reagoivan ja ennakoivan näkökulman sisään sopii kirkon olemus ihmisten vierellä kulkevana kirkkona, jonka juuret ja motiivit ovat syvällä kirkon itseymmärryksessä, ristiin juurella evankeliumin ilossa ja toivossa. Nelikentän lohkot on nimetty kirkon ydinsisältöjen mukaan: lohdutus, toivo, apologia eli kristinuskon puolustus ja evankeliumi. 

Reagoiva kohtaaminen on lohdutusta. Ihmiselle on jo tapahtunut asioita, joille hän kaipaa kuuntelijaa ja lohduttajaa. Kirkon työssä sosiaalisessa mediassa ihmisen lohdutuksen kaipuu ja kirkko kohtaavat parhaiten kriisityössä, jälkipuinnissa ja usein juuri tietoturvallisissa yhteyksissä, vaikkapa kahdenkeskisessä chatissa tai Palvelevassa netissä. 

Ennakoiva kohtaaminen on toivon herättämistä. Kirkon verkkokeskustelupalstoilla eri yhteyksissä kuunnellaan ihmisiä arjen huolissa ja ollaan läsnä hyvässä ja huonossa hetkessä. Verkkokeskusteluissa tapahtuva kohtaaminen on jäsenen laadukasta kohtaamista ja siten se on myös ennaltaehkäisevää. Ensinnäkin ehkäistään ihmisen taakkojen kasvamista, mutta toisaalta voidaan ehkäistä myös jäsenten erkaantumista kirkon yhteydestä. Läsnäolon kauttaa ihmisten elämää ymmärretään ja sitä voidaan paremmin ottaa huomioon muussakin kirkon työssä. 

Reagoiva viestintä on apologiaa eli kristinuskon puolustusta. Perinteisesti organisaatiot, kirkkokin, on hoitanut toiminnasta kertomista yksisuuntaisesti organisaatiosta ulospäin. Kirkon toiminnasta kerrotaan ja esitettyihin kysymyksiin vastataan asianmukaisesti vaikkapa verkkosivujen palautelomakkeen kautta. Reagointia on myös se, että väärää tietoa kohdatessa se oikaistaan vaikkapa verkkokeskusteluissa sosiaalisessa mediassa. 

Proaktiivinen eli ennakoiva viestintä nousee syvältä kirkon itseymmärryksestä ja identiteetistä. Se on rehellistä haasteellistenkin asioiden silmiin katsomista ja aktiivista vaikuttamista. Sosiaalisessa mediassa ennakoiva viestintä on dialogiin suostumista, olemista ja näkemistä. Kulloinkin olosuhteisiin nähden oikeassa paikassa olemalla saadaan aikaan keskustelua joka laajentaa yhteistä ymmärrystä ja synnyttää toivon todellisuutta. Esimerkiksi kastekeskusteluissa tai -blogeissa mukana oleminen nuorten äitien yhteisöissä muistuttaa kasteen merkityksestä, ja voi näin madaltaa kynnystä olla seurakuntayhteydessä verkon kautta. Läsnäolemalla ja osallistumalla ohjataan keskustelua ja laajemmissa yhteyksissä seuraamalla sosiaalista mediaa voidaan oppia näkemään olennainen.

Kohtaamista vai oikeaa tietoa? -tutkimus luettavissa kokonaisuudessaan.