Kirkko on Kristuksen ruumis. Kirkko on omiensa yhteisö, jossa jokaisella jäsenellä ja asialla on oma merkityksensä. Kirkon pää on Kristus ja kirkon ydintyö on Kristuksen, Sanan, esillä pitoa maailmassa, jotta ihmisillä olisi elämässään valo. Pää ei kuitenkaan kulje yksikseen minnekään, vaan sitä kannattelee koko muu ruumis. Kädet tekevät työtä ja jalat astuvat eteenpäin. Kristuksen käsinä toimivat työntekijät ja kristityt lähimmäisten parissa, auttaen, tukien, kuunnellen ja lohduttaen. Samat kädet myös kiittävät, rukoilevat ja iloitsevat yhdessä ihmisten kanssa.
Jalat astuvat eteenpäin. Ihmisen ja kirkonkin toiveikas
päämäärä on tulevaisuus. Ei suinkaan menneisyys, vaikka välillä täytyy astua
taaksepäin katsomaan oikeaa suuntaa. Jalat astuvat esteiden ylitse. Esteet ovat
asioita, jotka estävät Jumalan valon esillä pitämisen. Ne ovat mainetahroja,
kriisejä ja ennakkoluuloja. Jaloilla mennään niiden yli, ilman jalkoja pää ei
kulje. Jalat ovat maineenhallintaa, viestintää, elintärkeää työtä sen eteen
että sanoma Kristuksesta saisi kuulua. Ruumis tarvitsee jalkoja ja käsiä. Jos
maineenhallinnan merkitystä vähätellään, on kuin yritettäisiin kulkea eteenpäin
ilman jalkoja.
Mitä maineenhallinta sitten on? Se ei ensinnäkään ole
epäaitoa oman asian oikeaksi todistelua, sellaista, jota ei itsekään usko. Se
ei ole oman edun tavoittelua toisen kustannuksella, eikä se tähtää
taloudelliseen hyötyyn. Maineenhallinta on tervettä kiinnostusta siitä, mitä
kirkko edustaa tämän ajan ihmisille. Se on halua kuunnella ja ottaa todesta
sellainenkin kokemus, joka ei ole kirkon kannalta miellyttävä. Se on myös
pyrkimystä olla aito ja tosi silloinkin, kun se on vaikeaa. Se on rehellisyyttä
olla sellainen kuin on, mutta avoimesti ja vapaasti ymmärtäen, että jokin
muukin tapa olla voi olla yhtä hyvä. Se on hyvää ylpeyttä ja iloa omasta
rikkaudesta ja vapautta kertoa se muillekin. Se on myös epäonnistumista ja
uuden oppimista.
Maineenhallinta on tapa nähdä itsensä osana maailmaa. Vaikka
kaikkea ei voi hallita, niin eteenpäin voi aina astua.
Meri-Anna Hintsala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti