Verkko ja teologia -haaste

Mitä on ihmisyys?

Verkko ei tee uutta teologiaa, mutta verkko muuttaa meidän suhteemme toisiin ihmisiin. Teologian sanoituksen on oltava sellaista, että se on aidosti, lähellä ihmistä. Ehkä olemme ihmisyyden hävittäneet ajan saatossa etiketteihin, hierarkioihin ja sopimuksiin?

Jos ihmisyys ristiriitaisuuksineen otetaan todesta, ei voida laatia raportteja, jotka antavat tyhjenteviä vastauksia. Raamattu ristiriitaisuudessaan on yksi esimerkki elämän ja ihmisyyden ristiriitaisuuden todeksi ottamisessa. Siksi emme mekään antaneet tyhjentäviä vastauksia. Raportin kysymykset haastavat kirkon työntekijät miettimään ja pohtimaan ja olemaan aidosti läsnä, jokaisen ihmisen kanssa sekä tiedostamaan tämän maailman, jossa nyt elämme.

Raportin valmistumisen jälkeen toivottiin sen ratkaisevan mm. kenet työntekijä voi ottaa fb-kaverikseen? Minun kysymykseni on: tarvitsemmeko todella työryhmän pohtimaan, ketä kirkon työntekijä saa kutsua ystäväkseen, kenelle lähettää joulukortin, kenet kutsua luokseen kahville? Voidaanko tällaisiä ohjeita antaa? Kuka voi antaa ratkaisuja, jotka ovat kaikkialla kaikissa tilanteissa, kaikille ihmisille toimivia?

Raportin hengestä myös huolestuttiin. Oppia ei suinkaan julisteta turhaksi vaan haastetaan opin julistajat. Haaste sanoitetaan loppuraportissa näin:

Modernia apologiaa tarvitaan. Kirkon perinteiset vastaukset ovat nykyihmisen esittämiin kysymyksiin usein epätyydyttäviä. Katekismusta, oppia ja lakia siteeraamalla vastataan usein ohi. Tällöin ihmistä ja hänen kysymystään ei kohdata juuri siinä tilanteessa, jossa kysymys esitetään. Monelle ihmiselle kokemus siitä, että häntä aidosti kuullaan ja otetaan vakavasti, on evankeliumin julistusta.

Perinteinen työryhmä toimi facebookin julkisessa ryhmässä, kaikille avoimessa streematussa seminaarissa. Haastoimme teologiseen keskusteluun, vaikka sille ei rakenteita ollut. Työryhmätyöskentely on usein resurssoimatonta työaikaa ja teologia yliopistotiedettä. Raportti on haaste jatkotyöskentelylle ei lopputulos:

Kirkon tulisi olla läsnä elämän merkittävissä kysymyksissä antaen voimia ja eläen mukana eri vaiheissa. Jotta kirkko voisi olla läsnä elämän eri vaiheissa ja pohdinnoissa, tarvitaan kattavaa läsnäoloa verkossa. Miten saadaan kirkkoon rakenteita ja ihmisiä, jotka ymmärtävät verkkotyön tärkeyden ja pysyvät mukana muutoksissa? Miten kirkko voisi olla työpaikka, jossa osaajat haluavat olla ja saavat käyttää luovuuttaan? Miten kirkko voi olla tila, jossa kuka tahansa kokee itsensä ja etsintänsä tervetulleeksi?

Toivosin, että nämä kysymykset ovat avauksia uusille kysymyksille ja pohdinnoille, jotka vievät kirkkoa eteenpäin, lähemmäksi laumasta eksyneitä.

-Ulla Oinonen

P.s. Tähän blogitekstiin sain ideoita Kotimaa24:sta.