Elävä kuva

Kuva on viesti. Niin yksinkertainen kuin tuo lause onkin ja yleisesti hyväksytty, harvemmin jäädään pohtimaan, mitä kuvilla lopulta halutaan viestiä. Vai mitä ajattelette seuraavista kuvista:

Kumpikin kuva on maratonin facebook-sivun kansikuva. Tapahtumien samankaltaisuudesta huolimatta kuvat kuitenkin viestittävät aivan erilaisia asioita ja erilaisia tunteita. Ne kuljettavat katsojaansa eri suuntiin. Vastaavalla tavalla kuvat kuljettavat eteenpäin kirkollisessa viestinnässä. Sillä on merkitystä onko kirkon toiminnasta kerrottaessa ohessa kuva perhekerhosta vai keski-ikäisestä papista.

Olennaista on kysyä millaisia asioita kirkossa halutaan viestiä kuvilla?

Kirkon verkkotyön kehittyessä on ollut hienoa huomata, miten kuvien käyttöön on hiljalleen kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Samalla on keksitty uusia ja mielenkiintoisia tapoja käyttää kuvia. Henkilökohtaisia suosikkejani tänä vuonna ovat olleet esimerkiksi Pahan päivän varalle -blogi sekä vähän uudempana Hetkien Alpumi. Vaikka blogien tapa yhdistää kuvaa ja tekstiä on samanlainen, kumpikin erottuu toisesta persoonallisena ja myös omalla tavallaan rosoisena.

Verkkotyön kehitystä voi katsoa myös siitä näkökulmasta, millaisia kuvia on kulloinkin jaettu. Kirkko Suomessa -sivun kehitys kertoo asiasta hyvin. Sivun avautuessa jaettiin paljon linkkejä, mutta ei juurikaan kuvia. Vuoden kuluessa asia on kääntynyt päinvastaiseksi. Tätä kirjoittaessa suurimpaan osaan postauksista liittyy jotenkin kuva. Kuvia myös käytetään erilaisissa yhteyksissä, huumorista hartauteen. Kuvien käyttö on monipuolistunut ja lisääntynyt vuoden kuluessa.

Toinen näkökulma on se, että kuvien avulla on mahdollista osallistaa ihmisiä. Helpoin esimerkki tästä on se, miten alkuvuodesta 2012 ihmiset innostuivat postaamaan Kirkko Suomessa -sivulle kuvia Suomen kirkoista. Kuvia on paitsi helppoa jakaa, ne myös välittävät tunneviestejä paremmin kuin usein tuhatkaan sanaa. Jokainen kirkosta postattu kuva kertoi myös sen, että tuo kirkko on tärkeä tuolle ihmisille. Siinä missä ihmiset voivat ovat hitaita kertomaan sanoilla kirkon merkityksestä heille, he saattavatkin tehdä sen kuvilla.

Mitä tulevaisuus voisi sitten tuoda tullessaan? Yksi mahdollisuus on esimerkiksi yhä enemmän käyttäjiä saanut Pinterest, joka perustuu kokonaan kuville sekä niiden jakamiselle. Pinterestissä olisi mahdollista kertoa kuvien kautta kirkon ja seurakuntien arjesta, niin perheleireistä, nuorisotyöstä kuin häistä ja hautajaisistakin. Toisaalta se myös mahdollistaisi entistä enemmän sen kokeilemisen, millaista kuville perustuva hartauselämä voisi olla? Millainen kuvakieli voisi välittää esimerkiksi kokemuksen armosta tai hyväksytyksi tulemisesta?

Toinen tapa miettiä tulevaisuutta on pohtia sitä, millä tavalla kuvia ei kirkon verkkotyössä vielä juuri käytetä. Tähän asti ainakaan valtakunnallisella tasolla ei juuri ole käytetty kuvia, jotka olisivat jotenkin tuoneet esiin seurakuntien arkea eri puolella Suomea. Miltä näyttäisi esimerkiksi jouluaaton hartaus eri puolilla Suomea? Paikallistason nostaminen esiin kertoisi siitä, mitä elämä seurakunnissa on.

Kolmas näkökulma tulevaisuuteen on pohtia sitä, mitä kuvien käyttö kertoo kirkon arvomaailmasta. Voisiko esimerkiksi itseironia nousta joskus sakastien nurkista avoimeksi viestimisen tavaksi? 

Tai onko jossain vaiheessa aihetta miettiä yhtenäinen suunnitelma kuvankäytölle? Millaisia asioita kuvilla halutaan viestiä ja minkä tyylisiä kuvia kirkko käyttää sosiaalisessa mediassa?

Sosiaalinen media on kuvien media. Kuvat osallistavat, niiden avulla jaetaan tunteita, ironiaa, uutisia, huumoria, elämäntapahtumia ja lähes kaikkea mahdollista elämään liittyvää. Kirkko voi välittää kuvien avulla jotain Jumalasta ja uskosta. Luterilaista kirkkoa on vanhastaan sanottu sanan kirkoksi. Tuleeko siitä joskus kuvan kirkko?

-Vilppu Huomo

(kuvat: Marathon de Paris, ING New York City Marathon ja Gregory Walter)

p.s. Katso myös Vilpun jotain muita juttuja. (toimi.huom.)