tiistai 15. tammikuuta 2013

Kirjain kirjaimelta – Chat verkkoauttamisen muotona




                     
Ruudulle tulee ilmoitus uudesta chatista, jossa lukee:
Asiakas:  Mikään ei onnistu.
KirkkoSisko:  Ohhoh, kuulostat pettyneeltä. Haluatko kertoa mikä ei onnistu?
Asiakas: Ei mikään. En saa ikinä keltään kehuja ja kaikki menee pieleen. Leivoin kakun ja sekin jäi raa'aksi vaikka olen edes leipomisessa luullut olevani jotenkin hyvä. Roskiin meni.
KirkkoSisko:  Harmitti varmaan, kun iso työ meni hukkaan. Tuliko siitä kakusta jotenkin onnistumisen mittari sinulle?  Kun kirjoitat, että et saa keltään kehuja, niin kuka sinulle tulee mieleen, keneltä niitä erityisesti kaipaisit?
Asiakas: No mun sisko. Olen auttanut heitä talonrakennuksessa mutta koko ajan teen kaiken väärin. Ei niitä lautoja sinne. Mitä sä siinä tiellä seisot.  Koettaisit nyt olla nopeempi.
KirkkoSisko:   Olet halunnut auttaa ja sitten tuntuu, että  se ei kelpaakaan. En ihmettele, että olet pahoilla mielin. Haluatko kertoa lisää?


Tämä ei ole oikea käyty chatkeskustelu, koska ne ovat luottamuksellisia. Mutta tämä hyvin voisi olla.  Kun luet keskustelua, mietit ehkä kumpaan samastut, asiakkaaseen vai kirkon työntekijään. Voi olla, että mietit myös, miten olisit itse kirjoittanut. Mitä itse tekisit toisin? Tämä juuri onkin chatin – ja oikeastaan kaikkien dialogien - suola.  Jokainen keskustelu on ainutkertainen, ja kummastakin osapuolesta riippuu, mihin suuntaan keskustelu kääntyy. Toimimme tietysti ammattitaitomme opastamana ja sielunhoidon periaatteisiin sitoutuen, mutta siitä huolimatta keskustelut ovat hyvin persoonallisia. Jos sama asiakas jonain päivänä kirjoittaisi saman alun toiselle työntekijälle, siitä sukeutuisi aivan toisenlaiset teemat esiin.

Kirkon suora kahdenkeskinen chat aloitti toimintansa 17.11.2011 kun ev.lut kirkko avasi yhteisöpalvelu Facebookissa sivuston 'Kirkko Suomessa'. Työntekijän näkökulmasta olen kuullut pelkästään positiivisia kommentteja. Aiheet voivat olla rankkoja mutta keskustelut on koettu mielekkäiksi, oikeasti auttaviksi, oikeaksi sielunhoitotyöksi ja joku totesikin koulutuspäivässämme, että myös chatissa lähimmäisenrakkaus todentuu. Ihmisten peruskysymykset ovat halki aikojen, kulttuurien ja medioiden samat: tulla kuulluksi, hyväksytyksi, ymmärretyksi. Saada vastakaikua, elävän ihmisen yhteyttä, ja joskus yhteyttä myös elämän Luojaan. Rukouspyyntöjä tulee aika usein. Kun itse usein keskustelun päätteeksi kysyn saanko toivottaa sinulle siunausta, ei kukaan ole toistaiseksi kieltäytynyt.

Olemme myös tehneet asiakaskyselyä muutaman kuukauden ajalta. Siellä olemme saaneet palautetta, jonka mukaan chat on tarpeellinen ja merkittävä palvelu.  Lähes ainoa, mutta usein kuultu moite on, että chat ei ole ’koskaan’ auki.  Monet toivoisivat chatin olevan auki aamusta iltaan arkisin ja viikonloppuisin. Tämä on luonnollisesti työntekijäresursseista riippuvaista. Tarvitsisimme  lisää työntekijöitä, jotka voivat osan työajastaan käyttää nimenomaan ilta- ja viikonloppupäivystykseen. Myös jouluna ja muina juhlapyhinä chatin on tärkeää olla palvelemassa.

Asiakkailta saa välitöntä palautetta myös kunkin keskustelun lopuksi.  ”En ole aikaisemmin voinut puhua tästä kellekään”.  ”Tuntui huojentavalta kun tässä keskustelussa tajusin asian eri näkökulmasta, yksin kun mielessään pyörittelee asiaa, ei näe kuin yhden vaihtoehdon”  ”Tämä pelasti päiväni” – tämmöiset vilpittömät kiitokset kertovat työn merkityksellisyyden ohella siitä, miten valmiita ihmiset ovat myös ottamaan apua vastaan ja miten pienikin interventio ja jakamisen hetki voi saada paljon hyvää aikaan. Toisaalta kääntöpuolena on se, miten suuri on pettymys kun chat ei olekaan auki kun tarvitsisi jakamisen paikkaa.

Olen ylpeäkin siitä, että kirkkomme otti tämän, ehkä riskiaskelen. Tämä on askel kohti välittävämpää, diakonian ja dialogian läpileikkaamaa kirkkoa. Chat riisuu ihmisestä kaiken keskustelun kannalta epäoleellisen. Emme tiedä hänen ikäänsä, ammattiaan, varallisuuttaan, menestymistään, vain kirjoitetun sanan ja se riittää.  Chatissa kohtaamme ihmisen todellakin aivan sellaisena kuin hän on, emme sellaisena kuin hänen pitäisi olla tai oletamme hänen olevan.

Chat on yksi mahdollisuus jakaa elämän lahjoja:  siinäkin saamme mahdollisuuden pirskottaa elämän vettä eteenpäin lähimmäisillemme. Uskon myös, että chatissa olevat ihmiset eivät välttämättä hakeutuisi kasvokkain seurakunnan työntekijän luokse – paitsi ehkä, jos chatin kautta rohkaistuvatkin siihen!


Jos joku innostuu harkitsemaan chatpäivystäjäksi ryhtymistä, minuun voi ottaa yhteyttä.

Meiju Riihelä
diakoni, chatin koordinaattori
sähköposti  meiju.riihela[at] evl.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti