Ruudulle tulee ilmoitus uudesta chatista, jossa lukee:
Asiakas: Mikään ei
onnistu.
KirkkoSisko: Ohhoh,
kuulostat pettyneeltä. Haluatko kertoa mikä ei onnistu?
Asiakas: Ei mikään. En saa ikinä keltään kehuja ja kaikki
menee pieleen. Leivoin kakun ja sekin jäi raa'aksi vaikka olen edes
leipomisessa luullut olevani jotenkin hyvä. Roskiin meni.
KirkkoSisko: Harmitti
varmaan, kun iso työ meni hukkaan. Tuliko siitä kakusta jotenkin onnistumisen
mittari sinulle? Kun kirjoitat, että et
saa keltään kehuja, niin kuka sinulle tulee mieleen, keneltä niitä erityisesti
kaipaisit?
Asiakas: No mun sisko. Olen auttanut heitä
talonrakennuksessa mutta koko ajan teen kaiken väärin. Ei niitä lautoja sinne.
Mitä sä siinä tiellä seisot. Koettaisit
nyt olla nopeempi.
KirkkoSisko: Olet
halunnut auttaa ja sitten tuntuu, että
se ei kelpaakaan. En ihmettele, että olet pahoilla mielin. Haluatko
kertoa lisää?
Tämä ei ole oikea käyty chatkeskustelu, koska ne ovat
luottamuksellisia. Mutta tämä hyvin voisi olla.
Kun luet keskustelua, mietit ehkä kumpaan samastut, asiakkaaseen vai
kirkon työntekijään. Voi olla, että mietit myös, miten olisit itse
kirjoittanut. Mitä itse tekisit toisin? Tämä juuri onkin chatin – ja oikeastaan
kaikkien dialogien - suola. Jokainen
keskustelu on ainutkertainen, ja kummastakin osapuolesta riippuu, mihin
suuntaan keskustelu kääntyy. Toimimme tietysti ammattitaitomme opastamana ja
sielunhoidon periaatteisiin sitoutuen, mutta siitä huolimatta keskustelut ovat
hyvin persoonallisia. Jos sama asiakas jonain päivänä kirjoittaisi saman alun
toiselle työntekijälle, siitä sukeutuisi aivan toisenlaiset teemat esiin.
Olemme myös tehneet
asiakaskyselyä muutaman kuukauden ajalta. Siellä olemme saaneet palautetta, jonka mukaan chat on tarpeellinen ja
merkittävä palvelu. Lähes ainoa, mutta
usein kuultu moite on, että chat ei ole ’koskaan’ auki. Monet toivoisivat chatin olevan auki aamusta
iltaan arkisin ja viikonloppuisin. Tämä on luonnollisesti
työntekijäresursseista riippuvaista. Tarvitsisimme lisää työntekijöitä, jotka voivat osan
työajastaan käyttää nimenomaan ilta- ja viikonloppupäivystykseen. Myös jouluna
ja muina juhlapyhinä chatin on tärkeää olla palvelemassa.
Asiakkailta saa välitöntä palautetta myös kunkin keskustelun
lopuksi. ”En ole aikaisemmin voinut
puhua tästä kellekään”. ”Tuntui
huojentavalta kun tässä keskustelussa tajusin asian eri näkökulmasta, yksin kun
mielessään pyörittelee asiaa, ei näe kuin yhden vaihtoehdon” ”Tämä pelasti päiväni” – tämmöiset
vilpittömät kiitokset kertovat työn merkityksellisyyden ohella siitä, miten
valmiita ihmiset ovat myös ottamaan apua vastaan ja miten pienikin interventio
ja jakamisen hetki voi saada paljon hyvää aikaan. Toisaalta kääntöpuolena on
se, miten suuri on pettymys kun chat ei olekaan auki kun tarvitsisi jakamisen
paikkaa.
Olen ylpeäkin siitä, että kirkkomme otti tämän, ehkä
riskiaskelen. Tämä on askel kohti välittävämpää, diakonian ja dialogian
läpileikkaamaa kirkkoa. Chat riisuu ihmisestä kaiken keskustelun kannalta
epäoleellisen. Emme tiedä hänen ikäänsä, ammattiaan, varallisuuttaan,
menestymistään, vain kirjoitetun sanan ja se riittää. Chatissa kohtaamme ihmisen todellakin aivan
sellaisena kuin hän on, emme sellaisena kuin hänen pitäisi olla tai oletamme
hänen olevan.
Chat on yksi mahdollisuus jakaa elämän lahjoja: siinäkin saamme mahdollisuuden pirskottaa elämän vettä eteenpäin lähimmäisillemme. Uskon myös, että chatissa olevat ihmiset eivät välttämättä hakeutuisi kasvokkain seurakunnan työntekijän luokse – paitsi ehkä, jos chatin kautta rohkaistuvatkin siihen!
Jos joku innostuu harkitsemaan chatpäivystäjäksi ryhtymistä,
minuun voi ottaa yhteyttä.
Meiju Riihelä
diakoni, chatin koordinaattori
diakoni, chatin koordinaattori
sähköposti
meiju.riihela[at] evl.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti