keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Ortodoksit someen


Isä Andrei virtuaalisesti läsnä (Kuva: Hannu Pyykkönen)

“Kaikki yhteisöt ovat jo sosiaalisessa mediassa, halusivat he sitä tai eivät. On vain kyse siitä, miten siellä haluaa näkyä.” Viimein ortodoksinenkin kirkko oivalsi tämän, niinpä meidät lähetettiin some-kurssille kuulemaan nämäkin sanat.

Saimme osallistua Hengellinen elämä verkossa -hankkeen järjestämään kaksiosaiseen ort@SoMe -koulutukseen. Ensimmäinen osa järjestettiin Valamossa 19.09. - 21.09. ja toinen osa Kulttuurikeskus Sofiassa 25.10. - 26.10.

Kun saavuimme kurssille, meillä oli paljon odotuksia. Olimme jo käyttäneet somea henkilökohtaisessa elämässämme, mutta kurssilla halusimme oppia, kuinka voisimme hyödyntää sitä työssämme ja kuinka seurakunta voisi ylipäätään toimia sosiaalisessa mediassa.

Valamossa järjestetyssä kurssin ensimmäisessä osassa tutustuimme ensin someen yleisellä tasolla. Ja samalla tutustuimme myös toisiimme. Valamon osion jälkeen saimme kotitehtävän, jotka tehtiin ryhmissä. Yksi ryhmistä olimme me. Väliaikatehtävän sai valita useammasta vaihtoehdosta. Me valitsimme tehtäväksi sen, kuinka seurakuntamme voisi näkyä sosiaalisessa mediassa. Tehtävä innosti lähestymään sosiaalisen median mahdollisuuksia useammasta näkökulmasta.

Meidän yksi tärkeimmistä väliaikatehtävistämme oli valokuvablogi: Tuokiokuvia Helsingin ortodoksisesta seurakunnasta. Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin kirjoittanut blogia. Seurakunnan nimissä blogin kirjoittaminen tuntui ajatuksena kummalliselta ja vaikealta kirjoittaa työntekijän näkökulmasta. Siksi valokuvablogi olikin melkoinen oljenkorsi: kuvat puhuvat puolestaan. Helsingin seurakunta on valtavan suuri - suurin ortodoksisista seurakunnista. Yhteisöllisyyden luominen näin suuressa seurakunnassa ei ole helppoa. Kaikki eivät ole käyneet esimerkiksi Hangossa ja toisaalta Uspenski-keskeisyys saattaa ärsyttää muualla asuvia seurakuntalaisia.

Helsingin ortodoksisella seurakunnalla oli jo Facebook-sivu, mutta jo kurssin aikana saimme paljon uusia ideoita, toimintatapoja ja käytännön vinkkejä. Tykkäykset lähtivätkin pian nousuun kurssin jälkeen. Sivu sai uusia ylläpitäjiäkin, kun saimme selvitettyä ylemmillemmekin, kuinka tärkeää on näkyminen Facebookissa.

Loimme kurssilla ensimmäisen YouTube-videomme ja oivalsimme - sehän olikin helppoa ja todella hauskaa. Ensimmäinen kokeilu oli iltalaulu Valamossa ja myöhemmin kokonainen panihida. Samoin kurssin väliaikatehtävässä äänitimme palveluksia, kuvasimme ja seurakuntakin rupesi twiittaamaan.

Väliaikatehtävän tekeminen yhdessä oli mukavaa ja opimme siinä samalla paljon toisiltammme ja toisistamme. Facebookissa meillä oli kurssilaisten suljettu ryhmä. Osanottajat lähettivät sinne uusimpia ideoitaan, väliaikatehtävätoteutuksiaan - ja samalla innostivat muita tekemään ja yrittämään. Kurssin parasta antia olikin mahtava yhteishenki. Niin opettajat kuin me oppilaatkin teimme yhdessä, oivalsimme ja kehityimme. Ja näin opimmekin yhden tärkeimmän asian sosiaalisesta mediasta: Somessa kaikki jaetaan ja kaikki on yhteistä. Oma keksintö ja juttu on pian toisen käytössä. Ja tästä tulee olla iloinen ja ylpeä, sillä, mitä enemmän jaetaan, sen parempi. Some siis todella on yhteisöllistä!

Kulttuurikeskus Sofian toisessa osuudessa käytimme aikamme hyvin tehokkaasti ja kaikille tuntui olevan suuri into oppia, tehdä ja hyödyntää kurssia parhaalla mahdollisella tavalla. Päivät olivat pitkiä, mutta se ei tuntunut haittaavan osallistujia.

Kurssin loppuhuipennuksena oli odotettu kirkon yhteisen Facebook-sivun suunnitteleminen ja luominen. Ortodoksit Suomessa -sivun suunnittelu oli lopulta hyvin hauskaa. Pohdimme, kuinka saisimme välitettyä ortodoksista pääsiäisriemua lukijoille ja kuulijoille. Opettajat ohjeistivat meitä vain sopivasti ja esittivät tarkkoja kysymyksiä. Ja niin saimme kurssin päätteeksi sovittua ajankohdan, jolloin avaamme sivun. Kurssin jälkeen yksi haasteista olikin se, että joutui luopumaan kurssin mahtavasta ryhmästä ja loistavista opettajista sekä siirtymään tekemään itse, kuin lähtisi ensimmäiselle lennolle.

-Kurssille osallistuneet Helsingin ortodoksisen seurakunnan työntekijät
Milja Sarlin ja Vlada Wahlstén

P.S. Huomioi juttu myös Suomen ortodoksisen kirkon sivuilta (toim.huom.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti