Kirkon työntekijöitä toimii eri tavoin sosiaalisessa mediassa. Lastenkirkko on kaikkien seurakuntien käytössä oleva yhteinen kasvatuksen verkkopalvelu. Siellä työskentelee lastenohjaajia, perhetyöntekijöitä, kasvatuksen pappeja ja varhaisnuorisotyöntekijöitä virtuaalitilaisuuksissa. Mitä on työskennellä virtuaalitilaisuudessa?
 |
Samalla tavalla kuin työpäivän aluksi valitsen vaatteet vaatekaapista ja harjaan hiukset, valitsen avattarelleni vaatteet ja kampauksen. Sain ensimmäistä virtuaalitilaisuutani varten it-tuesta kuuloke-mikrofoni-setin. Testaisin sitä ennen tätä ensimmäistä lähetystä soittamalla ihan normaalin hangout-puhelun naapurihuoneessa työskentelevälle työkaverilleni. Kaikki vaikuttaisi pelittävän hyvin.
Tämä työ vaatii yhtä paljon kuin mikä tahansa muu työ. Suunnittelu-, toteuttamis- ja kehittämisaikaa yhteen tilaisuuteen tarvitaan viikossa tunnista kolmeen.
Lähetykseni alkaa kahden tunnin päästä. Olen jo tehnyt Lastenkirkkoon virtuaalityökalulla valmiiksi pohjan tilaisuudelle. Käytän valmisteluaikaa valitsemalla musiikit, tekstit ja leikit. Rakennan rungon tilaisuudelleni ja lisään työkaluun valitsemani kuvat ja muut materiaalit valmiiksi. Tarkistan mitä virtuaalisessa huoneessa on ja lisään sinne pari esinettä, joita tänään tarvitsen. Testaan varmuudeksi vielä valitun karaokevideon. Näyttää hyvältä. Jännitys alkaa nousta.
Virtuaalitilaisuus voi olla hartaus, puuhakerho, satuvartti... Kaikki on mahdollista, kun lähtee liikkeelle siitä mitä mukana olevat lapset haluavat. Puoleen tuntiin mahtuu paljon.
Käyn kahvilla ja vessassa. Juttelen hetken työkaverini kanssa seuraavan päivän kerhokerrasta. Palaan koneen ääreen ja vastaan muutamaan sähköpostiin. Kymmentä minuuttia ennen virtuaalitilaisuutta avaan virtuaalitilaisuuden sille varatussa huoneessa. Muutama lapsi ilmestyy heti paikalle. Moikkaan heitä ja kerron, että tilaisuus alkaa ihan kohta.
Aloitamme tutustumiselle ja keskustelulla päivän tapahtumista. Ensimmäiseksi leikiksi olen valinnut Minkä värinen on..? -leikin, jossa hyödynnämme huoneessa olevia huonekaluja ja mattoja. Leikkiä oli toivottu palautepostissa. Ja siitä virtuaalinen leikkihetki lähtee käyntiin.
Kerhotoiminnasta tutut asiat toimivat myös virtuaalitiloissa. Yhteiset aloitukset ja päätökset ovat tärkeitä. Lapsen kohtaaminen juuri hänen itsenään; hänen toiveineen, ajatuksineen ja pelkoineen on tärkeää.
Puolentunnin päästä on yhdessä laulettu ja leikitty, on aika hiljentyä kynttilän äärelle. Hartauden aihe on edellisellä kerralla lasten kanssa keskusteluista noussut. Avaan avoimen chatin lapsille. Juttelemme yhdessä ikävästä. Yhdellä on ikävä isää, joka on ulkomailla töissä. Toisella on ikävä Miiru-kissaa, joka on haudattu metsän reunaan. Kolmannella ei ole ikävä. Jokainen kertoo omin sanoin ikävästä. Minäkin kerron ikävästäni ja pohdimme mikä sitä ikävää helpottaisi. Yhteiseksi rukoukseksi olin valinnut lapsille jo aiemmista kerroista tutun lyhyen tekstin ja sen seuraksi Lasten virrestä tutun laulun.
Kyse ei ole yhdestä kerrasta vaan jatkuvasta lapsen maailmassa mukanaolosta.
Leikkihetken päätteeksi juttelemme seuraavasta kerrasta ja mitä toiveita lapsilla on. Kiitän kaikkia osallistujia nimeltä, muistutan sunnuntain verkkovaeltajan taukopaikasta ja toivotan hyvää viikon jatkoa. Suljen lähetyksen, kirjoitan fb-ryhmään lyhyen palautteen kerrasta ja suljen tietokoneen. Ensi viikon tilaisuus alkaa jo löytää hahmoa päässäni.
Teksti: Ida-Maria Pankka
Kuvat: Katri Saarela, Ida-Maria Pankka, Lastenkirkko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti